tiistai 24. maaliskuuta 2015

Talven taikaa ja entisöinnin huumaa.

Miksi halusin aloittaa entisöintikuvasarjani tällä kuvalla johtuu siitä että lähes joka arkipäivä sukellan tästä portista sisään ja nautin sen pihapiirin kauneudesta kaikkina eri vuodenaikoina. Tämä on portti pienemmän poikani tarhaan ja sitä tulee ikävä tämän kesän jälkeen kun hän aloittaa koulutien enkä saa kulkea enää siitä sisälle. Mikä tässä vanhassa pihapiirissä sitten minua oikein viehättää niin se ajan patina, kaikki vanha tämän uuden ja kiireisen elämän keskellä. 

Minua on aina kiehtonut kaikki vanha tavara ja sen hyödyntäminen uudeksi. Omaan ihanaan ekotilaani olen entisöinyt kaiken ja tehnyt siitä huonekaluksi kelpaavaa, retroa mutta trendikkäällä tavalla höystettyjä juttuja.
Näistä vanhan puuoven päätypaloista tuli pöytätasot. Ensin hionta ja sitten vaan maalaus. Uudella valkoisella eli mustalla.
Valmista, tyylikästä ja mustaa.
Helppo hyllyistä tehtyjen pöytälevyjen päälle asettaa luomumeikit myytäväksi ja asiakkaiden ihasteltavaksi. Ja aah miten niin herkulliset Zuii Organicin värisävyt pääsevät valloilleen. Tulethan joskus katsomaan ja ihastelemaan niitä ja kokeilemaan itsellesi sopivia sävyjä?

Pitäähän ekotilassa olla siivouskaappi, minne laittaa lakisääteiset pesuvälineet, paikka mopille ja imurille. Mistä se sitten syntyikään, no tietenkin ikivanhasta kaapista. En missään nimessä halunnut marssia Ikeaan ja päästä helpolla vaan aina pitää ottaa haasteita ja mennä hiukan vaikeamman kautta erilaiseen lopputulokseen. Tämä ei ole ollut kovinkaan helppoa oman kodinhoitohuoneen tiloissa, mutta onneksi mieheni on kärsivällistä sorttia ja antaa minun sotkea.

Entinen omistaja oli maalannut vetimetkin jotka puhdstin liottamalla ne kivipesussa pitkään ja kirkkaat tuli.
Paljon vanhaa maalia pois.
Uutta maalia tilalle.





Pohjamaalin jälkeen ovet odottavat pintamaalausta.










 Tämä talvi on ollut ihmeellinen, kun ei ainakaan täällä päin ole ollut paljoakaan lunta. Tämä kuva saattaa olla muisto alkutalvesta kun isompi poikani löysi neliapilan, hän hellin ottein tarttui siihen ja tuli minulle näyttämään. Kaiken kiireen keskellä muistakaa nauttia luonnosta ja sen moninaisuudesta. Pienet asiat varsinkin lapsille ovat suuria. Minä koitan sitä aina itselleni toitottaa vaikka kova touhuumaan olenkin ja tuntuu välillä elo todella kiireiseltä. Silti pieneen hetkeen tarttuminen on taikaa.



Ekomaman tilassa kököttää nyt itse tuunattu, vanhasta uudeksi entisöity siivouskaappi, josta olen ylpeä. Ei näytä kovinkaan tyypilliseeltä siivouskaapilta vai kuinka? Vanha antiikkinen kaappi koki muodonmuutoksen ja sen päälle on ihana laskea juttuja aina vanhasta radiosta uusiin tuiki tarpeellisiin teknisiin vempaimiin.

Ja kas mitähän tästä mahtaa syntyä? Siitä myöhemmin.


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Ystävänpäivän 14.2.2015 häähuminaa



Olin niin otettu ja samalla etuoikeutettu saadessani kammata entistä opiskelijaani hänen tärkeimpänä päivänä. Jännittävä ystävänpäivä aloitettiin kutkuttavan häähumun tunnelmassa morsiamen kotona. On hienoa olla parturi-kampaaja ja kuulua yhtenä osana tärkeään päivään. Miten morsian voikaan omana päivänään olla niin kaunis, hehkua onnea ja odottaa jotain ihanaa tulevaksi.

Hiukan jännitystä oli itselläkin ilmassa kun aamulla saavuin morsiamen luo. Hiukset sykkyrällä hän odotti minua ja huh hei, eikun hommiin!

Mahtavat hiukset, jotenkin taianomainen kuin Lumikki. Talvihäät vietettiin ystävänpäivänä 14.2.2015. Mikä sen sopivampi ja kauniimpi päivä voisikaan olla.

                                



Lopputuloksessa on jotain retroa, jotain niin tätä päivää ja paljon näyttävyyttä. Musta hius hohtaa kilpaa koristeiden kanssa. Jään odottamaan kuvia puvun kanssa, joita linkitän tänne myöhemmin teidänkin iloksenne. Kiitos että sain olla osa tätä onnea!







Sain hääparilta häiden jälkeen vielä ihania kuvia. Talvihäät ovat jotenkin niin raikkaat ja erilaiset, kampaus sopii pukuun ja morsian hehkuu. Kaunista eikö vain?


Love.
Tahdon.